Odottavan aika on pitkä...


En tiedä miten jaksan odottaa lumien sulamista. Takapiha näyttää lohduttomalta ja juuri nyt tuntuu siltä, että lunta riittää vielä juhannuksenakin. Tosin tämä sama fiilis minulla on ollut joka kevät ja joka vuosi ruoho on siitä huolimatta kesäkuussa viheriöinyt. 

Laitoimme muutama vuosi sitten takapihan epämääräiseen rinteeseen turveharkoilla pengerryksen. Se on toiminut ja kestänyt hyvin. Ainoa ongelma on "yläpihan" valtava koivu, joka vie maasta kaiken voiman ja kosteuden. Voin tietysti syyttää koivua huonosti kasvavista kukistani... :)


Tältä takapiha näytti aamulla:





Ja näitä kesäillan hetkiä odotan:



Viime kesä oli tosi sateinen eikä mikään kukistani päässyt oikein kunnolla kukkaan, vaan lakastui tai mätäni ennen aikojaan. Tämä kuva taitaa ollakin kahden vuoden takaa, koska liljat ovat noi upeat :)

Tässä vanhassa rivitaloyhtiössä on mielestäni upeinta meren läheisyys ja iso (2,8 ha) oma tontti. 50 vuotta sitten talot rakennettiin väljästi ja niiden väliin jätettiin reilusti yhteistä pihaa ja "ilmaa". Myös jokaisen asunnon kaksi pihaa ovat lähes ylellisyyttä; keittiöstä pääsee takapihalle, jonne paistaa aurinko aikaisesta aamusta alkaen ja etupihalla voi nauttia ilta-auringosta.





Kommentit