Hyvinhän sen Kristan eilen sitten kävi! Huomenna jatketaan jännittämistä. Ennen illan kisaa pitää kuitenkin tehdä yhtä sun toista. Aamulla on suunnitelmissa pestä talon seinät. Juuri niin, pestä ulkoseinät! Valkeaksi maalattu puuverhoilu on nimittäin likainen. Olen päätellyt seinien likaantumisen johtuvan ympärillä olevien puiden runsaasta määrästä ja meren läheisyydestä. Voi se tietysti johtua jostain muustakin, esim ilman saasteista tms, mutta tuo päätelmäni tuntuu jotenkin vaan niin järkevältä. Viimeeksi seinät pestiin 4-5 vuotta sitten ja nyt on siis taas sen aika.
Sen lisäksi alkuillasta vanhin poikani on tulossa perheineen syömään ja silloin vauhtia ja ääntä talossa riittääkin. Pojallani ja hurmaavalla miniälläni on kolme ihanaa lasta; syksyllä 13-vuotta täyttävä poika ja 10 ja 6-vuotiaat tytöt. Menu on vielä vähän auki, mutta jotain grillataan varmasti. Katsotaan, jos dinneriä saisi vaikka vähän ikuistettua tännekin...
Tänään otin kuvia "aamiaispöydästämme" ja sen ympärillä olevista tuoleista. Pöydän olen ostanut käytettyjen huonekalujen liikkeestä valkoisena yli 20 vuotta sitten. Tein kovan työn hiomalla maalin pois ja käsittelemällä pöydän himmeällä lakalla. Pöytä oli vuosikaudet ruskea, kunnes yhtenä kauniina päivänä hetken mielijohteesta maalasin sen takaisin valkoiseksi. Tuolit ostin n 10 vuotta sitten Aleksis Kivenkadun itsepalvelukirppikseltä. Niissä oli ruskea samettiverhoilu ja runko oli kullanruskea. Hetken aikaa niissä oli molemmissa erilaiset verhoilut, kun yritin omatoimisesti päällystää niitä. Pari vuotta sitten menin kuitenkin mestariverhoilija Sannan oppiin verhoiluliike Sannikseen ja päällystin ne Sannan opastaessa joka vaiheen kädestä pitäen. Samalla runko sai valkoisen värin ja hieman "kuluneen" pinnan. Olen tosi tyytyväinen tulokseen. Tekisi mieli mennä Sannan oppiin uudestaan jonkun toisen projektin kanssa.
Aamiaispöydässä ei tule kovin usein istuttua, mutta silloin tällöin viikonloppuisin katan aamupalan siihen. Pöytä on kompaktin kokoinen ja tuoleissa on tosi hyvä istua ja uskonkin, etten tule niistä koskaan luopumaan. Ehkä saan vielä joskus haaveilemani mummon mökin, jonka kaunistukseksi ne varmasti tulevat pääsemään.
Olen muuten luvannut katsoa jääkiekkoa, jos Suomi on loppuottelussa. Siinä tapauksessa suostun yhden pelin katsomaan... tämä kertonee kuinka paljon kiinnostaa :)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!