Korituolin uusi pinta

Katselin toissapäivänä sohvan nurkalla laiskotellessani ikivanhaa korituoliamme ja totesin sen pinnan kaipaavan hiukkasen ehostusta. Olen tosiaan tähän asti tykännyt sen hieman rapistuneesta ulkonäöstä, mutta nyt se alkoi näyttää jo vähän liian kulahtaneelta.

Ja kun kellarista sattui löytymään mustaa maalia ja suteja, mikään ei pidätellyt eikä estänyt minua ryhtymästä tuumasta toimeen (mieskin sopivasti pois maisemista kommentoimasta :D)

Ja näyttäähän se nyt paljon paremmalta.


Kellarista löytyi myös "monta kuusellista" koristeita, jotka keskimmäiseni tyttöineen kävi hakemassa sunnuntain kirppikselle. Tykkäsivät koristeiden lisäksi ihan huisisti eilen paistamastani leivästä. 
Onneksi niitä oli kaksin kappalein, toinen lähti heidän mukaansa :)

Odotan kovasti huomista iltaa. Tapaan (liian) pitkästä aikaa hyvän ystävän, jonka kanssa on monet ilot ja surut jaettu, naurut naurettu ja kyyneleet kuivattu. Jo toinen muistutus ystävyyden merkityksestä tällä viikolla 

<3

Anne



Kommentit